Pallasvideo

Buff Trail Tour Finland 2015 - NUTS Pallas 55k 

Taas hieno video koettelemuksesta pohjoisessa. Iso kiitos kisanjärjestäjille!

 

 

 

 

Kesäkiikkuja Lofooteilla

Heinäkuussa oli taas aika viettää vuosittaista kesälomaa. Kesäloma supistui tänä vuonna vain kahdeksi viikoksi koska lomia tarvitsee säästää talven kesäseikkailuja varten. Joka tapauksessa, kolmisen viikkoa sitten Skodan keula suuntautui pohjoista kohti. Lähdettiin Morriksen kanssa, täytyyhän jokaisella kunnon kiipeilyreissulla olla kiipeilykoira, ja matkalta poimin Silvolan Eliaksen. Seikkailu oli valmis alkamaan.

Ajelimme muutaman pysähdyksen taktiikalla pikkuhiljaa pohjoista kohti. Lopullinen kohde määrittyi vasta verrattaen myöhään. Itse asiassa kun lähdettiin ajamaan meilla ei ollut ihan tarkkaan tiedossa että minne ollaan menossa mutta auto ohjautui pitkän ajomatkan päätteeksi suomalaiskiipeilijöiden kansoittamalle Kallen leirintäalueelle Lofooteilla.

Lofoottien maisemaan ei voi kyllästyä. Korkealle merenpinnasta nousevat vuoret joiden pohjoiset kallioseinämät kylpevät keskiyön auringossa. Ajantaju katoaa yöttömässä yössä ja ainoa käyttötarkoitus kellolle on tarkistaa kuinka nopeasti juoksulenkit vuorenhuipuille sujuvat. Säät olivat alkureissusta mitä mahtavimmat ja välillä paahtava kuumuus jopa kieltämättä hieman häiritsi toimintaa. Toisaalta onhan se hienoa kun kesälomalla saa flipflop-rusketuksen jalkapöytiin.

Lundeklubben

Päivät kiivettiin ja välillä käytiin uimassa ja yksi meistä taisi hypätä sillaltakin hyvän kiipeilypäivän päätteeksi. Jonain päivänä innostuttiin juoksemaan harjanteita helpommille trekkaushuipuille juoksukunnon ylläpitämiseksi. Suurin juoksukoettelemus oli tulossa reissun lopuksi. KOitettiin aina iltaisin vähän kalastella mutta olisikohan kuuma ilma karkottanut kalat syvempiin vesiin vai mikä lie mutta mitää järkevää kalaa emme onnistuneen narraamaan. Onneksi ravitsumuksemme ei tällä kertaa ollut siitä kiinni.

Pääasiassa kiipesimme vain lyhyempiä reittejä ja Morris vahti reitin juurella köysipussia. Loppureissusta saimme Morriksen hoitoon yhdeksi päiväksi, kiitos Henna, ja saimme mahdollisuuden kiivetä jotain pidempää. Ensin mielessä oli Presteniltä jokin reitti. Seinämä näytti aamulla sitä tutkaillessamme lähinnä enemmän vesiputoukselta kuin nautinnolliselta kiipeilyltä. Edellisten päivien ja aamun sateet olivat tehneet tehtävänsä. Onneksi aina pitää olla varasuunnitelmia emmekä antaneet vastoinkäymisten lannistaa.

Vågakallenin Nordryggen oli toisena vaihtoehtona ja sen pitempää miettimättä lyötiin juoksukengät jalkaan ja lähdimme kipittämään kohti reitin alkua kevyellä varustuksella. Nordryggen on reitti jonka olen jo pidemmän aikaa halunnut kiivetä. Jotenkin mua kiehtoo vuorilla nopeasti liikkuminen. Reitin ei aina tarvitse olla greidiskaalan maksimipäätä hyvän kiipeilykokemuksen saamiseen.Oli hienoa liikkua nopeasti kevyellä varustuksella. Varsinkin isommat vuoret näyttävät niin järjettömän massiivisilta alhaalta katsoessa että nousun onnistuessa nopeasti on tunne huipulla jotenkin jopa epäuskoinen.

Täällähän on vielä lunta. Vågakallenin lähestyminen

Lähestymiseen meiltä meni noin 1,5 tuntia, kiipeilyyn kolmisen tuntia ja takaisin autolle juoksimme 1,5 tuntia. Hieno reitti hienossa paikassa ja ennen kaikkea hieno päivä.

Kiipeilyt kiipeiltyämme oli aika pudistaa Norjan tomut jaloista ja siirtyä Suomen lappiin kohti uusia seikkailuja. Ajoimme Kilpisjärven kautta Enontekiön Hettaan josta olin varannut mökin pariksi vuorokaudeksi. Nyt oli aika juosta vähän tunturissa.

Puffrisset