Vaarallinen maraton

Aloin jo olla valmistautunut juoksuhommien suhteen talviteloille. Vain pari pienempää juoksukisaa oli tiedossa. Pari viikkoa sitten sain kuitenkin mieluisan sähköpostin. Pistin ilmoittautumisen keväällä Vaarojen maratonin arvontaan mutta sijoitukseni jonotuslistalla oli 146. enkä millään uskonut pääseväni mukaan leikkiin. Sähköpostissa kuitenkin kyseltiin että olisinko vielä kiinnostunut lähtemään mukaan jos paikka löytyy. Jonotulista oli edennyt tavanomaista nopeammin peruutuspaikkojen lisääntyessä ja yhtäkkiä minulla olikin paikka kauan haaveilemaan juoksukilpailuun. Mikäs siinä! En epäröinyt hetkeäkään. Työvuorot näytti vapaata viikonloppua ja koko kesän juoksutreenit olivat tuottaneet ainakin jonkinnäköistä tulosta. Hyvin ja Luottavaisin fiiliksin matkaan. Sain vielä hommattua kyydin ja hotellihuoneen mitä parhaimmassa seurassa Visan ja Vilin kanssa. Täydellinen maratonmatka Kolille alkoi olla valmiina.

©Karri Pasanen

Viime viikon loppupuolisko menikin sitten syödessä ja levätessä. Juoksin muutaman lyhyen herättelylenkin viikon keskivaiheilla. Pientä jännitystä oli kieltämättä ilmassa. Onneksi pian koitti perjantai ja juoksujalkaa riensin töistä kotiin, nappasin valmiiksi pakatun laukun matkaan ja hyppäsin kevereiden kyytiin määränpäänä Koli. Matka meni joutuisaan. Joroisten Jari-Pekassa vedettiin subit naamaan ja illalla vähän ennen yhtätoista ajelimme myrskyisää hotellin mäkeä ylöspäin kunnes Valio-myrskyssä kaatuilevat puut keskeyttivät matkamme. Nyt oltiin tultu todelliseen erämaahan. Yksi epäonnekas volvo oli jäänyt kuusen alle puristuksiin mutta suuremmilta henkilövahingoita onneksi vältyttiin. Kolin tehokas pelastustoimi hoiti kolme kaatunutta puuta ammattitaitoisesti joten melko pienellä viiveellä saavuimme hotellille, jossa ensihätään kävimme hakemassa kisanumerot.  Lopulta pääsimme painamaan matkan rasittaman pään tyynyyn ja näkemään painajaisia kivisistä poluista ja liukkaista juurakoista.

Uni tuli kuin tilauksesta ja aamuun heräsin virkeänä. Käytiin kevyellä aamupalalla ja saattamassa retkisarja+ultrajuoksijat matkaan. Sen jälkeen vielä kamojen hienosäätöä jonka jälkeen kello lähestyikin uhkaavasti yhdeksää. Oli aika siirtyä lähtöalueelle. Hyvällä tavalla Hermostunut hyörinä  vallitsi juoksijoiden keskuudessa lähtöportin tuntumassa. Lähtö oli porrastettu tavoiteajan mukaan ja mä valitsin ensimmäisen lähdön joka oli tarkoitettu alle 5 tunnin juoksijoille. 

Lähtö olikin sitten sen mukainen. Pieni tunnoksenpoikanen kun sata juoksijaa yrittää tunkea yhdelle metrin leveälle polulle mutta melko pian letka venyi sen verran että matka alkoi edetä. Aika haipakkaa juoksin jonossa alamäkeen ja koitin pysyä parhaani mukaan perässä. Hyvinhän tuo oikeastaan sujui ja ensimmäisessä ylämäessä toivoin jopa että olisi menty hieman kovempaa. Sain kuitenkin pidettyä menohalut hillinnässä ja otin rauhallisesti. Ensimmäiset reilu 15 km on hyvää polkua ja tietä. Se menikin mukavasti rallatellen. Ylämäissä piti ottaa aina pari kävelyaskelta kun jono hidasti. Jossain kympin kohdalla jono hajosi ja sai vähän tilaa enemmän. 

©Karri Pasanen

Juoksu kulki ihan hyvin. Pohkeet oli alusta alkaen vähän kipeät eikä geelit oikein meinanneet upota mutta muuten olotila oli melko hyvä. Olisko tuohon geelien uppoamiseen taas vaikuttanut ennen kisaa juomani urheilujuoma. Mun vatsa ei vaan oo oikeen ystävystynyt noiden urheilujuomien kanssa. No joka tapauksessa juoksu kulki hyvin ja selkiä tuli enemmän vastaan kuin meni ohi. Viimeistään noin 17 kilometrin kohdalla olevassa vesistönylityksessä alkoi porukka hajoamaan kunnolla. Heti ylityksen jälkeen oli eka juomapiste josta imaisin pari mukillista vettä ja jatkoin matkaa. Tästä pisteestä polku muuttu selkeästi teknisemmäksi pienen tieosuuden jälkeen. Ensin ylitettiin pienempi Kolinvaara ja sen jälkeen taas pienen tiepätkän jälkeen oli edessä Ryläys. 

©Karri Pasanen

Tuota Ryläystä on monessa paikassa kuumoteltu ja toisaalta taas monessa paikassa on myös ollut ettei se nyt niin paha olekaan mitä sitä kuumotellaan. No eihän se ollutkaan. Tuleehan siinä ylämäkeä ja alamäkeä, mutta tässä osiossa on kyllä reitin parasta polkua. Koko ajan sellasta vähän teknisempää ja mielenkiintoista etenemistä. Välissä maisematkin oli ihan ok jos niitä ehti katsella. Ryläystä riitti kymmenisen kilometriä kahdestakympistä kolmeenkymppiin. Sitten vähän tietä ja pieni metsäpätkä jonka jälkeen olikin vähän pidempi tieosuus. Tässä vaiheessa jaloissa alkoi meno jo hieman painamaan mutta sain koko ajan melko tasaisesti edettyä kohti maalia. Varsinkin tiellä juostessa pohkeet oli tulessa. 

Reitin loppu on oikeastaan aika mukava, ainakin ylämäet. Mulla alkoi jalat olemaan jo sen verran muussina että alamäkeen eteneminen tuotti tuskaa. Lopussa on kaksi nousua joista ensimmäisessä noustaan noin sata metriä ylöspäin ja toisessa sitten ainakin tuplasti enemmän. Ekassa nousussa oikea etureisi kramppasi ja jouduin hetkeksi himmaamaan tahtia. Suolaa naamaan ja matka jatkui. Ylämäkeä seurasi alamäki ennen viimeistä ylämäkeä. Tuo alamäki oli mulle todella vaikea polven kipuilun takia. Kunnialla se tuli ryömittyä alas. Olin helpottunut ettei edessä ollut enää yhtään alamäkeä vaan viimeinen nousu. Siinä ei ainakaan polvi sattuisi. Nousu menikin hyvin ja sain vielä pari selkää. Maalissa olin 4h 40min, ja sekunnit päälle, lähdön jälkeen ja sijoitukseni oli 31. Tossa linkki juoksun specseihin.

Juoksusta jäi hyvä mieli. Pienistä ongelmista huolimatta juoksu kulki melko hyvin ja jaksoin koko matkan. Vaikeudet johtuivat kipuilevista jaloista eikä siitä että esimerkiksi energiat olisivat tyystin loppuneet. Kivun kanssa pystyy kuitenkin elämään ja oikeastaan se kuuluu melko olennaisena osana tähän hommaan. "Ei kipu miestä pahenna".

Varusteista sen verran että kelin puolesta olis melkeen lyhythihsella paidalla pärjännyt. Mulla oli pitkähihanen paita jonka päällä hihanton bt-paita ja kisaliivi. Jalassa oli salomonin kompressioshortsit ja sukkana zeropointin merinovillasukat. Kengiksi otin tälle matkalle Salomonin s-lab speedit. Kenkä on ulkonäöltään kuin vanha fellcross mutta jostain aivan eri planeetalta kuitenkin. Hyvä juosta tasasella sekä poluilla ja pito on lähes täydellinen melkein millä tahansa alustalla. Jotenkin tuntuu että kumi puree jopa märkiin pitkospuihin. Voin lämpimästi suositella jos joku on uusia polkutykkejä hommaamassa.

Varojen maratonilla oheisohjelma ja puitteet oli viimeisen päälle. Ruokaa ja juomaa oli riittämiin. Kolin hotellin kylpyläosasto yllätti hienoudellaan ja illan päätti mahtava Suklaamunat bändi. Voisiko sitä tämän parempaa viikonloppua viettää? Ilman muuta jos vain paikka irtoaa ensi vuonna niin tämä kisa on osa kilpailukalenteria.

Muutenkin ensi vuoden Buff Trail tour kisa-aikataulu on nyt julkaistu ja ensi kesän tavoitteena on kiertää kaikki nuo kilpailut. Koitos alkaa 5.5 bodomjärveltä ja päättyy lokakuussa Vaaroille. Yhteensä kisoja on 7 ja ne ovat matkaltaan 21-55km.

Ensi viikolla on vielä Helsinki City trail-tapahtuma ja parin viikon päästä lähden pienelle matkalle nauttimaan eteläisen Sveitsin lämmöstä. Sen jälkeen alkaa rautaisen kunnon hankkiminen ensi kesäksi.