Muistan kuuleeni joskus kiipeilyurani alkuaikoina hurjia tarinoita Espanjan reissuista. Kunnollisista seikkailuista joissa kiivettiin kovaa, ajeltiin bussilla villissä Espanjassa ja välillä jouduttiin salaman iskemäksi. Yksi paikannimi noista tarinoista jostain syystä jäi mieleeni; Chulilla. En oikeastaan ole tiennyt näihin päiviin asti miksi tuo paikka herätti mielenkiintoni mutta olen aina halunnut tehdä reissun sinne.
En siis miettinyt hetkeäkään kun Tampereen Lauri soitteli ja kysyi haluisinko lähteä keväiselle kiipeilylomalle Chulillaan. Mikäs olisi parempaa kuin pieni kestävyysreeni varhain keväällä ennen kuin kiipeilykausi alkaa kunnolla Suomalaisilla kallioilla. Hyvä boosteri kiipeilykauden alkuun siis.
Alueella on kiivetty joskus 80-90 luvulla melko paljon. Välissä paikka jäi pienoiseen unholaan ja nyt suuri osa reiteistä on uudelleen pultattu ja uusia reittejä on tehty ja tehdään koko ajan lisää. Suosituimmilla sektoreilla voi viikonloppuisin tulla pienehköä ruuhkaa mutta heti jos haluaa kiivetä omassa rauhassa siihenkin löytyy yleensä sopivia sektoreita, varsinkin jos jaksaa kävellä hieman pidemmmälle.
Alueella on kiivetty joskus 80-90 luvulla melko paljon. Välissä paikka jäi pienoiseen unholaan ja nyt suuri osa reiteistä on uudelleen pultattu ja uusia reittejä on tehty ja tehdään koko ajan lisää. Suosituimmilla sektoreilla voi viikonloppuisin tulla pienehköä ruuhkaa mutta heti jos haluaa kiivetä omassa rauhassa siihenkin löytyy yleensä sopivia sektoreita, varsinkin jos jaksaa kävellä hieman pidemmmälle.
Chulilla sijaitsee noin 50 kilometriä Valenciasta pohjoiseen. Me lennettiin Barcelonaan, josta on noi neljän tunnin automatka hyviä teitä pitkin. Paras vaihtoehto olisi tietenkin lentää Valenciaan mutta lentoyhteydet Suomesta ovat verrattaen huonot. Nyt keväällä Norwegian aloittaa lennot Turusta Alicanteen josta on vajaa pari sataa kilsaa ajoa. Auto kannattaa joka tapauksessa vuokrata.
Asumisen suhteen voisin suositella oman kämpän vuokraamista. Chulillassa sijaitsee myös kuulemma melko hyvin toimiva refugio El Atico. Me vuokrattiin
kämppä Chulillan viereisestä kylästä Losa del obisposta. Jos joku on kiinnostunut lähtemään mestoille niin voin suositella ottamaan yhteyttä Mariaan, paikan omistajaan. Hinta
vuokrakämpälle tuli jopa halvemmaksi kuin refugiossa ja meillä oli
kuitenkin oma kattoterassi jossa oli mukava nauttia kiipeilynjälkeisistä
ilta-auringon säteistä.
Chulilla on yksi hienoimmista kiipeilypaikoista joista olen käynyt. Idyllinen Espanjalainen maaseutu pienine kylineen, joissa valkoisten talojen välisillä kujilla on pienen pieniä kahviloita ja kauppoja. Vuorten välissä halkeaa vaikuttava chulillan rotkolaakso jonka seinämillä on lähes tuhat kiipeilyreittiä. Pohjalla solisee kirkasvetinen joki ja korkeuksissa liitelee kotka vasten sinistä taivasta. Tällaisessa paikassa kelpaa viettää lomaa ja rentoutua.
Kiipeiltävää riittää kaikentasoisille kiipeilijöille mutta paikan parasta antia ovat reitit 7a:sta ylöspäin, aina ylempiin kasigreideihin asti. Pääasiassa kiipeily on pitkää, lievästi hänkkiä ja pumppaavaa. Riippuen sektorista löytyy kaikenlaista kalkkikiveä. On kaikenkokoista tufaa, pokettia, krimppiä... melkeimpä mitä vaan... Jopa halkeamia. Kaikki kiipeämämme reitit oli omalla tavallaan erinomaisia kuitenkin muutama reitti nousi ylitse muiden:
Top kymppi reitit jotka kiipesin:
Arvoin ennen matkaa köyttä ostaessani, hankinko 70 vai 80 metrisen narun. Onneksi päädyin pidempään, sillä suurin osa kiipeämistämme reiteistä oli sen verran pitkiä että köysi juuri ja juuri riitti. Reitit olivat pääasiassa erittäin hyvin pultattuja ja uusilla pulteilla. Jopa liimapultteja oli käytetty paikoitellen. Paikalliset ovat tehneet selkeästi paljon työtä alueen kehittämisessä ja sen myös huomaa.
Alueesta löytyy topokirja mutta toistaiseksi sen painos oli myyty loppuun. Chulillan keskusaukion tupakkikaupasta saa ostaa kopion sekä ehkä päivitetyin topo löytyy climbaps sivustolta joka on muutenkin ihan mielenkiintoinen webbisovellus.
Nyt rentouttavan loman jälkeen on hyvä keskittyä taas Suomikiipeilyyn. Kelit näyttäis ainakin olevan priimaa keväisille kiipeilyille. Kustavista ja muutenkin Turun lähialueilta löytyy muutamia uusia ja vanhoja projekteja jotka varmasti pitää kiireisenä kiipeilyn saralla ainakin tämän kevään. Ja jopa Kustavista löytyy koko ajan uusia mielenkiintoisia projekteja vaikka ensisilmäyksellä helposti näyttää että monelta kalliolta on kaikki selkeät linjat jo kiivetty.
Chulilla on yksi hienoimmista kiipeilypaikoista joista olen käynyt. Idyllinen Espanjalainen maaseutu pienine kylineen, joissa valkoisten talojen välisillä kujilla on pienen pieniä kahviloita ja kauppoja. Vuorten välissä halkeaa vaikuttava chulillan rotkolaakso jonka seinämillä on lähes tuhat kiipeilyreittiä. Pohjalla solisee kirkasvetinen joki ja korkeuksissa liitelee kotka vasten sinistä taivasta. Tällaisessa paikassa kelpaa viettää lomaa ja rentoutua.
Kiipeiltävää riittää kaikentasoisille kiipeilijöille mutta paikan parasta antia ovat reitit 7a:sta ylöspäin, aina ylempiin kasigreideihin asti. Pääasiassa kiipeily on pitkää, lievästi hänkkiä ja pumppaavaa. Riippuen sektorista löytyy kaikenlaista kalkkikiveä. On kaikenkokoista tufaa, pokettia, krimppiä... melkeimpä mitä vaan... Jopa halkeamia. Kaikki kiipeämämme reitit oli omalla tavallaan erinomaisia kuitenkin muutama reitti nousi ylitse muiden:
Top kymppi reitit jotka kiipesin:
- Cantina marina 6c+
- Dumbo love 7a
- Plan Z 7a
- Top of the rock 7a
- Pim pam pons 7a+
- El Regalito 7b
- Cantalobos 7b
- El catador de sake 7b
- Danjos Colaterales 7b+
- Aromas del verdon 7c+
Arvoin ennen matkaa köyttä ostaessani, hankinko 70 vai 80 metrisen narun. Onneksi päädyin pidempään, sillä suurin osa kiipeämistämme reiteistä oli sen verran pitkiä että köysi juuri ja juuri riitti. Reitit olivat pääasiassa erittäin hyvin pultattuja ja uusilla pulteilla. Jopa liimapultteja oli käytetty paikoitellen. Paikalliset ovat tehneet selkeästi paljon työtä alueen kehittämisessä ja sen myös huomaa.
Alueesta löytyy topokirja mutta toistaiseksi sen painos oli myyty loppuun. Chulillan keskusaukion tupakkikaupasta saa ostaa kopion sekä ehkä päivitetyin topo löytyy climbaps sivustolta joka on muutenkin ihan mielenkiintoinen webbisovellus.
Nyt rentouttavan loman jälkeen on hyvä keskittyä taas Suomikiipeilyyn. Kelit näyttäis ainakin olevan priimaa keväisille kiipeilyille. Kustavista ja muutenkin Turun lähialueilta löytyy muutamia uusia ja vanhoja projekteja jotka varmasti pitää kiireisenä kiipeilyn saralla ainakin tämän kevään. Ja jopa Kustavista löytyy koko ajan uusia mielenkiintoisia projekteja vaikka ensisilmäyksellä helposti näyttää että monelta kalliolta on kaikki selkeät linjat jo kiivetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti