Vihdoin taas Kustavissa. Kevään kiipeilykelit eivät olekaan olleet niin hohdokkaat mitä olisi voinut kuvitella. Tai olihan se yksi viiko kun olin Espanjassa mutta muuten sadekuurot ovat seuranneet toisiaan.
Ulkokiipeilyni on ollut pitkälti bouldervoittoista mutta toisaalta sekin on tuntunut mahtavalta talven jälkeen. Tänään sain vihdoin kiivettyä Hopiavuoren boulderongelman jonka bongasin alkuvuodesta. Muutama päivä projektointia tuotti hedelmää ja sain toppidynon pysymään ja yksi Kustavin timakimmista bouldereista sai ensinousun. Boulderin löytää kun jatkaa kävelyä pellon reunaa pitkin Hopianvuoren seinämän ohi ja kun pelto loppuu, astelee metsään.
Lähtöotteet halkemassa josta reilunkokoinen deadpointti sentin levyiseen listaan, vasen käsi saideriin, vasen jalka ylös, vasen käsi oikean käden viereen kynsikrimpille, oikea jalka ylös ja armoton veto slouppaavaan toppiin. MiniMorris ja greidi jotain ylempää fontsuseiskaa. Menkäähän koittelemaan jammailujen välissä:)
Tänään päivällä Hopiavuorella näytti melko kuivalta ainakin osittain. Aurinkokin paistoi ja meinasi tulla oikein lämmin. Nyt tosin tuli sadekuuro mutta uskoisin että pääsisäisviikonloppuna pääsee jonnekin puristamaan halkeamia, varsinkin jos säätiedotukset pitää paikkansa eikä enempää sadekuuroja paljoa tule.
Nähdään kallioilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti