Vierumäki Trail 27.6

Nyt alkuun täytyy pahoitella että kiipeilyblogi näyttää hetkellisesti muuttuneen juoksublogiksi. Toisaalta juokseminen on hyvää treeniä myös kiipeilylle ja voin suositella sitä kaikille.

"Slow and steady wins the race... except in a real race" -joku random liikuntamaikka jenkeistä-

Jännityksen- ja kieltämättä pienehkön kauhunsekaisin tuntein laskin pääni perjantai-iltana tyynylle. Aamulla kello olisi soimassa vartin yli neljä, ja muutaman tunnin kuluttua siitä aloittaisin elämäni ensimmäisen maraton-urakkani. Kyseessä oli siis Vierumäki Trail maraton joka järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa urheiluopiston lähi- ja vähän kauemmissakin maastoissa.

Huoltojoukko: Iskä ja Morris

Sain nukuttua kohtalaisesti ja matka kului suunnitellusti, kiitos isäni joka lähti kuskiksi ja huoltojoukoksi. Pian olinkin lähtöviivalla kisatamineet päällä ja valmiina lähtemään. Parin edellisen päivän vaivannut nilkkakipu oli poissa ja oikeastaan oli todella hyvä fiilis lähteä matkaan kolmen ja puolensadan muun juoksijan kanssa.

©Arto Määttä

Vaikkakin minulta puuttuu suurempi kokemus juoksukilpailuista, olen nyt parina kertana, ensin Bodomilla ja nyt vierumäellä ollut todella positiivisesti yllättynyt kisajärjestelyistä. Hienosti hoidettuja tapahtumia. Vaikka osalistujamäärät on isoja on homma saatu pidettyä hienosti kasassa. Jo pelkästään sen puolesta on hienoa osalistua näihin kisoihin.

© Lasse Hurmalainen

Nyt torvi soi ja väkimassa alkaa liikkua lähtöportin läpi. Ensimmäiset juoksijat lähtevät hurjaa kyytiä mutkaisia polkuja näkymättömiin. Itse otan maltillisemman lähdön ja suuntaan väkijoukon mukana kohti vierumäen polkuja. Väkijoukko venyy ja itse pääsen ihan hyvään asemaan pääjoukon kärjellä. Ensimmäiset viisi kilometriä mennään jonossa mutta sitten suuri ryhmä saa jäädä taakse ja seuraavat kymmenisen kilometriä juoksenkin pienemmässä porukassa. Tasaista puurtamista. Koitan pitää vauhdin mahdollisimman tasaisena ja hyvinhän se onnistuu. 

© Lasse Hurmalainen

Reitin alussa ensimmäiset 10-15 kilometriä oli melkolailla hyviä polkuja, metsäteitä ja pururataa. Keskiosa seuraili vähän teknisempiä polkuja ja välillä mentiin hakkuuaukealla metsäkoneuria. Oli siinä matkalla jotain täysin poluttomiakin osuuksia mutta pääosin helppoa juostavaa vailla sen suurempia korkeuseroja. Lopun viimeinen kymmenen kilometriä oli todella tasaista ja paikoin todella suoraa kangasmetsää. Arvatenkin viimeinen kymppi oli aivan järjettömän uuvuttava ja kilometrit tuntuivat toinen toistaan pidemmiltä. Maaliin pääsy on aina yhtä helpottava tunne. Maassa istuessani koin elämäni ensimmäiset jalkakrampit kun takareisi alko vetämään jalkaa koukkuun. Onneksi noi krampit tuli vasta maalissa eikä esimerkiksi 5 kilsaa ennen maalia. 

Melkeen maalissa

Siihen nähden että kyseesä oli ensimmäinen maraton jonka olen juossut, matka meni mielestäni ihan kelvollisesti. Ensimmäiset 32 kilometriä meni todella kelvollisesti. Meno tuntui kevyeltä ja siihen asti näytti että voisin päästä jopa alle neljän tunnin. Lopussa kuitenkin uupumus koitti kuin yllättäen ja jaloilla ei enää vaan yksinkertaisesti pystynyt juoksemaan kovempaa. Yksi seikka jota pitää alkaa kehittämään on sileällä juokseminen. Pururadalla ja metsäautoteillä porukka otti mua kiinni mutta heti kun tuli teknisempää polkua sain mennä omia menojani. Varsinkin jos sileitä pätkiä on reitillä paljon, siinä voittaa aivan järjettömästi aikaa melko pienellä efortilla. Kisan tulokset löytyy täältä. 

Mukana mulla oli salomonin kisaliivi 1,5 litran pussilla sekä kahdeksan geeliä. Puolet geeleistä oli kofeiiniboostattuja. Ensimmäiset 5 kilometriä pohkeet tuntuivat jotenkin tukkoisilta mutta ekan geelin jälkeen ne aukesivat ja juoksu alkoi tuntumaan paremmalta. Koko matkan koitin syödä geelejä puolen tunnin välein siten että joka toinen oli normigeeli ja joka toinen kofeiinigeeli, ja se tuntuikin melko hyvältä. Vesimäärä oli tällä kertaa sopiva mutta hiukankaan kuumemmalla kelillä vesi olisi loppunut kesken, nyt se loppui muutama kilsa ennen maalia, joten jonkinnäköinen pullo pitää lisäksi olla. Pullo on lisäksi helpompi täyttää huoltopisteillä. Nesteytyksessä oon kokenut veden parhaaksi ainakin tällaisilla matkoilla päänesteenä. Ehkä pulloon voisi laittaa jotain urheilujuomaa mutta pääasiallisesti sitä nautittuna mulla meinaa laatta lentää pidemmillä juoksuilla.  

Voittajakolmikko

Taas hieno kokemus vaikka jalat onkin olleet tuhannen tohjona nyt viimeiset kolme päivää. Tää oli todella hyvä askel Pallasta ajatellen joka onkin jo alle kuukauden kuluttua. Tietää taas vähän miten keho reagoi tällaisen aktiviteetin parissa, ja osaa paremmin sielä sitten jakaa energiavarantoja. Juoksuna Pallas tulee olemaan luultavimmin aikatavalla erilainen kuin Vierumäki. Korkeuseroa matkalle kertyy varmaan 2,5 kertaisesti ja pituuttakin on reilu kymppi enemmän. Toisaalta Lapin tuntuirimaisema on vertaansa vailla juoksuympäristönä ja se varmasti siivittää menoa jonkin verran. 

Ensi viikolla lähdetään Eliaksen kanssa Norjaan viettämään valmistavaa leiriä ja sieltä sitten Pallakselle. Oikeastaan odotan pallaksen juoksua jo todella paljon. Tää juoksuhomma on siistiä. 

Vielä yksi kuva eiliseltä Hopiavuorelta ettei kiipeilyhomma aivan unohtuisi